Koiratrimmaaja Mona

2012-02-24T13:23:00.000-08:00

No nyt tuntuu jo vähän kevättä ilmassa. Kuulin pitkästä aikaan lintujen lauleskelua. Aika mukavaa. Toisaalta, se myös tarkoittaa sitä, että kurakelit ovat jo kohta arkipäivää. Koska kannatan, että koirien pitää saada olla koiria ja ulkoilla säässä kuin säässä, niin shampoot ja hoitoaineet olisi hyvä olla toimivia. Kannattaa panostaa siis hyvälaatuisiin tuotteisiin. Vaikka ne ostohetkellä kirpaisevatkin tuolta lompakon suunnalta, niin pidemmällä juoksulla sitä säästää ajassa, joka kuluisi koiran turkin hoitoon. Nyt talvella olen tykännyt itse käyttää omille koirille Pet Silkin silkkitippoja kuminauhojen vaihdon yhteydessä. Karva ei ole päässyt kuivumaan likaa eli se ei katkeile niin helposti. Muutaman tipan olen laittanut myös takajalkojen pitkiin karvoihin. Ne kun ovat melkoisella kulutuksella, kun niihin välillä tarttuu lumi ja välillä taas ne ovat kuran ja hiekan peitossa. Olen huomannut, että silkkitippojen säännöllinen käyttö on nopeuttanut harjausta huomattavasti. Takut ovat pysyneet poissa ja karvat takajaloissakin säästyneet pahimmalta tuholta. Talviaika, kun on aika armoton turkille. Sen huomaa hyvin omien käsien kuivumisena yms. Valkoisten koirien omistajilla on myös omat haasteensa kohdattavana. Turkki pitäisi saada pidettyä valkoisena, mutta kumminkaan shampoo ei saisi olla niin tehokasta, että se polttaa turkin aivan koppuraksi. ReQualilta löytyy esimerkiksi Riflex-prof shampoo. Se pesee hohtavan puhtaaksi, jopa vaalentaa punertuneita kohtia esim. tassuissa. Silti se ei pese turkkia ”narisevan” kuivaksi. Hoitoaineena saman sarjan Bio-plus on toiminut hyvin talviturkin kunnostajana. Bio-Plussaa on todella hoitava hoitoaine, joten en käyttäisi sitä ennen näyttelyä, mutta välipesuissa ongelmapaikoissa toimiva aine. Takkuuntunut häntä selviää helposti, kun laitat bio-plussaa suoraan purkista ja annat vaikuttaa muutaman minuutin ennen kuin peset sen pois.

Eläinlääkärissä

2012-02-22T11:40:00.000-08:00

Eilen käytiin tapaamassa meidän luotto eläinlääkäriä Kerstin Siggberg-Lindgreniä . Vuorossa oli Fionan (Canmoys First Things First) ja Viirun ( Hakukaaren Viiru) rokottaminen. Molemmat neitoset ottivat asian hyvin ilman minkäänlaista Oscar-palkinnon arvoista draamaa. Samalla punnitsin Viirun, joka painoi vaatimattomasti 18,6 Kg. Fiona taas sai vaa`an heilahtamaan 6,5 Kg kohdalle. Ja nämä kaksi sitten ovat parhaat kaverukset, vaikka kokoero onkin melkoinen. Lämpimästi voin myös suositella Tammisaaressa vastaanottoaan pitävää eläinlääkäriämme. Palvelu on ystävällistä, sekä asiantuntevaa. Jopa meidän Lydian ”oma koira” sai rokotuksen samalla käynnillä ilman ajanvaraustaJ.

Viirun paino 18,6 Kg

Lydia tarkkailee oman koiransa painoa

Lumi yllätti Helsingin

2012-02-20T12:38:00.000-08:00

Ihanaa, olla kotona takkatulen ääressä, lampaat ja koirat ruokittuna. Tänään on ollut melko haasteellinen päivä ajaa autoa Helsingissä. Voisi kuvitella, että sitä tarvitsisi nelivetoista autoa täällä meillä maalla, mutta eihei, kyllä siitä on ollut enemmän riemua kaupunkiajossa. Aamulla, kun lähdin täältä keskeltä ei mitään suuntana maan pääkaupunki, niin täällä maalla tiet olivat aurattu aivan huippuunsa, mutta murheen kryyni tuli eteen mitä enemmän keskustaan pääsin.. Talvi ja lumi yllätti taas tänäkin vuonna Helsingin!

Hienoa tässä päivässä oli nähdä niin monta kovin rakasta ja hyvin hoidettua koiraa. Yksi niistä oli meidän Fionan täysveli, Canmoys´ the First, Firsty. Kovin on velipojasta komea kasvanut. Firstyä olen saanut trimmata ihan pennusta lähtien. Kivaa, on ollut seurata sen kehitystä. Otinkin siitä muutaman kuvan, mutta nyt en saakkaan niitä jostain syystä ladatuksi tähän, harmillista.

Millan otin mukaan tällä kertaa sivistyksen pariin. Ehdinkin harjata sen trimmiasiakkaiden välissä ja samalla vaihdoin silta kaikki kuminauhat. Harjausnesteen sijaan käytin siihen Pet Silkin silkkitippoja. Aine on tuntunut sopivan Millan paksuun turkkiin loistavasti. Sen päätukka on pysynyt hyvänä ja katkeilematta, vaikka Millan hupia on möyriä lumessa pää edellä. Se onkin usein aika huikea näky, kun se ulkoilee talvella.

Menestyneitä koirasukulaisia

2012-02-18T11:30:00.000-08:00

Olipas mukava saada seurata meidän koirien sukulaisten menestystä viime viikonloppuna. Canmoy´s Ms Obama, Thelma sijoittui upeasti BIS 3 Champion of Champions gaalaillassa. Tällä kertaa täytyy sanoa, että kyllä tyttärestä polvi paranee. Sitten sain vielä kuulla, että Bazaar´s Catch a Flying Dream, Aslan oli pärjännyt hienosti lahden toisella puolella, Tallinnassa ollen ROP. Molemmat koirat ovat myös sijoittuneet aivan loistavasti vuoden 2011 menestyneimmät villakoirat kilpailussa. Onnea, tasapuolisesti molemmille!

Me olemme täällä kotona keskittyneet enemmän vain ulkoiluun koirien kanssa. Kummasti sitä vaan näyttelykuume alkaa taas nostaa päätään, pienen tauon jälkeen. Olenkin tutkaillut ja vähän suunnitellut mihinkäs sitä tänä vuonna oikein osallistuisi.

Kotikoira vastaan näyttelykoira

2012-02-15T05:46:00.000-08:00

Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt, että miksi sitä pitää olla puolustuskannalla, kun puhutaan koiranäyttelyistä. Media on saanut koko harrastuksen näyttämään pelkältä koiran esineellistämiseltä. Tuntuu, että jos harrastat lajia nimeltään koiranäyttelyt, olet varmasti jonkin sortin pahan alku ja juuri. Tahtoisin kuitenkin kyseenalaistaa tässä asiaa. Aina vertauksen kohteena on kotikoira vastaan näyttelykoira. Mitä se edes tarkoittaa? Onko meidän koirat koti- vai näyttelykoiria? Ne siis käyvät koiranäyttelyissä, mutta viettävät kotikoiran elämää. Siis kumpaan kategoriaan ne kuuluvat? Saan työni puolesta nähdä molempia. Ja molemmissa sekä koti-, että näyttelykoirissa on hyvin, huonosti ja hyvin huonosti hoidettuja koiria. Mutta, jos pitäisi valita, kummassa ryhmässä on enemmän huonosti hoidettuja koiria, niin nyt se siis tulee, kotikoirissa., jos minulta kysytään. Se, että koiraa ei hoideta, on usein tietämättömyyttä, kuin ilkeyttä. Koira, kun ei osaa tulla kertomaan meidän ihmisten kielellä, että nyt sillä on kipuja. Koirat näyttävät kipua vasta viimeisellä hädän hetkellä. Se on niillä sisään rakennettu juttu. Nopeat syövät hitaat, you know. Koiranäyttelyissä en ole koskaan nähnyt niin hurjia tapauksia, kuin mitä olen kotikoirilla nähnyt. Tässä muutama esimerkki pahimmista tapauksista. Koiralla, tennispallon kokoinen kakkamöykky peräaukon ympärillä, niin että on sillä on mahdoton jo yrittää ulostaa normaalisti. Silmissä niin pahat rähmät, että iho on palanut jo alta luuhun asti. Koira niin pahasti takkuuntunut, että iho repeillyt kainaloista ja nivusista, sen yrittäessä liikkua. Hampaat niin huonosti hoidetut, että ainoa syy miksi ne eivät ole jo tippuneet, koska hammaskivi on jo tehnyt sillan kaikkiin hampaisiin pitäen koko kalustoa paikoillaan. En edes uskalla ajatella mitä mahtaakaan sen kaiken kaameuden alla olla. Toivoisimpa, että media kirjoittaisi myös tästä asiasta samanlaisella paatoksella, kuin koiranäyttelyistä, jotta saataisiin vähän tasapainoa tähän asiaan.

Tiedän myös monta kotikoiraa, jotka eivät pystyisi juoksemaan kierros toisensa jälkeen häntä heiluen, niin kuin monet näyttelykoirat koiranäyttelyissä. Tällä ajan takaa sitä, että monella kotikoiralla olisi toivomisen varaa liikunnan suhteen. Aamulla 5 minuuttia, päivällä 5 minuuttia ja illalla 5 minuuttia ulkoilua ei riitä koiralle liikunnaksi. Nämäkin surulliset tarinat ovat vain pienen pieni prosentti kotikoirien elämästä, samalla tavalla, kuin media vetää karkeita esimerkkejä koiranäyttelymaailmasta. Molemmissa kategorioissa on siis kaikenlaista. Mutta onneksi suurin osa koirista, koti- ja näyttelykoirista, ovat kovin rakastettuja perheenjäseniä! Ylilyöntejä löytyy siis valitettavasti kaikkialta. Näin olen miettinyt…

Milla näyttelykoirana

Julius, näyttely- vai kotikoira

meidän kotikoirat

Oliiviöljy- ja rosmariini-minttushampoo

2012-02-12T11:42:00.000-08:00

Olen löytänyt hyvän uuden shampoomerkin nimeltään Pet Silk( www.takuton.fi). Sarjaan kuuluu kattava valikoima erilaisille turkeille sopivia shampoita ja hoitoaineita. Viime viikolla käytin oliiviöljy shampoota/hoitoainetta hentoturkkisiin puudeleihin hyvin tuloksin. Shampoo ei vaahdonnut niin paljon, kuin odotin, mutta pesi todella puhtaaksi. Hoitoaine oli helppo levittää märkään turkkiin, ja se huuhtoutui mukavasti pois. Mikä ei ole itsestään selvyys. Joitakin hoitoaineita saa toden teolla huuhtoa pois. Pesun jälkeen turkki sai paljon kaivattua volyymiä ja sitä oli huomattavasti helpompi leikata haluttuun trimmimalliin. Omat kädetkään eivät kuivuneet, niin paljon pesussa, kun oliiviöljy hoiti käsien ihoa samalla. Aika kiva.

Kokeilin myös sarjaan kuuluvaa rosmariini-minttu shampoota/hoitoainetta. Pakko sanoa, että shampoon tuoksu arvelutti minua kovasti. Sen haju, vai sanoisinko, sen tuoksu toi mieleen hammastahnan. Niin voimakkaana minttu löi läpi. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan, ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Koiraan jäi raikas, puhtaan koiran tuoksu, ei hammastahnaJ..

Samoin, kuin oliiviöljyshampoo, molemmat pesivät todella puhtaaksi ja hoitoaine levittyi vaivatta ja mikä parasta myös huuhtoutui helpolla pois.

Koiraa kuivatessa myös huomasin, että karva jäi suoraksi, eikä yrittänyt vetäytyä itsepäisesti takaisin laineille.

Oliiviöljy shampoo

Oliiviöljy hoitoaine

Rosmariini-Minttu hoitoaine

Rosmariini-Minttu shampoo

Onko koirallasi lämmin pakkasella?

2012-02-10T07:41:00.000-08:00

Meidän Viiru nauttii mummin tekemästä takista näin pakkasilla. On hyvä muistaa laittaa pakkasilla koiralle takki päälle, jos se on yhtään viluisen oloinen. Tuleehan sitä itsekin pukeuduttua lämpimämmin kylmällä. Nyt on niin paljon hyviä takkeja ja neuleita kaupan esim. (www.mustijamirri.fi). Ja sellaisen voi kutoa itse, jos ei halua ostaa. Tässä villalangasta (ei vielä omien lampaiden villoista) kudottu takki Viirulle, jonka se riisui itse pois ulkona, kun sitä kokeiltiin sen mielestä liian lämpimällä kelillä. Hämmästyksekseni se nimittäin asettui oksan viereen, ja asetti kauluksen kiinni siihen. Sitten se perääntyi, kunnes sai takin päältään. Nyt kun on kylmä, se todellakin tulee pyytämään takkia päälleen. Toisilla koirilla palelee varpaita, joten kokeile onko sen tassut kylmät. Huomaat myös, jos se nostelee tassujaan ulkona, niin sillä on kylmä. Se on merkki siitä, että se tarvitsee jonkinlaiset töppöset pakkaseen. Aika monella olenkin nähnyt – varsinkin pienillä roduilla - ja siitä tulee todella hyvä mieli, kun näkee, että heistä pidetään hyvää huolta. Suomen talvi on todella niin arktinen, joten katsothan, että koirallasikin on mukavaa ulkoillessa. Iltapäivälehdissä olemme saaneet viime päivinä katsella ihmisten paleltuneita korvia vaikka jokaisella on kädet, millä laittaa hattu päähän. Koirilla ei ole sitä mahdollisuutta, joten suojatkaamme lempiystävämme pakkasen puremilta.

Kukkia täytyy olla

2012-02-08T23:53:00.000-08:00

Tytöt auttavat

alku yritys

Viiru valvoo meneekö kaikki hyvin

Oli mikä oli, kukkia täytyy olla, hinnalla millä hyvänsä. Ostin tuossa nipun ruusuja, mutta pakkasia kun on enemmän kuin laki sallii, niin nehän nurpahtivat ennen, kuin pääsin niistä nauttimaan kotona! Ei huolta, luin puutarhuri Juhan perjantaipostia (http://www.puutarha.com). Hän kertoi, että kukista voi tehdä ihania jääkoristeita joko kynttilällä tai ei. Siispä tuumasta toimeen: Löysin Lydian vanhan ”ammeen”, kun ämpäriä ei löytynyt. Laitoin sinne vettä, sekä ruusut ylösalaisin. Sitten halon niiden päälle pitämään ruusuja paikoillaan sen ajan, että ne jäätyvät. Viiru ja muut koirat olivat sitä mieltä, että se vasta mielenkiintoista touhua olikin! Nyt teimme vain ruusukoristeen. Jos haluaa tehdä esim. kukkajäälyhdyn, johon voi laittaa kynttilän sisään, niin silloin täytyy laittaa kaksi astiaa sisäkkäin siten, että keskelle jää tila kynttilälle tai lyhdylle sen jälkeen kun vesi on jäädyttänyt kukat sisäänsä. Tässä näet myös lopputuloksen, joka jäätyi terassilla aika nopeasti – täällähän on -20C tällä hetkellä kun kirjoitan tätä!

Kukkakoriste ulos

Ystävät saa valita, mutta sukulaisia ei

2012-02-08T00:09:00.000-08:00

Tämä on siitä mukava harrastus, että saa ystäviä ympäri maailman ja samalla voi seurata koirien sukulaisia, ilman niitä tavallisia sukulaisuusjuttuja. Juliuksella on sukulaisia ympäri Eurooppaa, USA:ssa, Venäjällä, ja jopa Thaimaassa asti. Kaikkia en ole pystynyt seuraamaan yhtä hyvin kuin Juliuksen täysveljeä ja sisarta Tsekeissä ja Norjassa, mutta niitä olenkin sitten saanut seurata tiiviisti. Sen lisäksi Suomessa on monta sisarta, veljeä, tätiä, setiä, serkkuja ja kumminkaimoja. Seurattavaa siis riittää. Juliuksen pikkuveli, Prince Emil Jr., on ollut melkein kaksi vuotta Norjassa ja on nyt palannut takaisin Tsekkeihin kasvattajansa, Jana Vavrouskovan suureksi iloksi. Täytyy toivoa, että he tulevat taas koiralaumansa kanssa Suomeen, ja meille niin veljekset pääsisivät taas leikkimään keskenään. Emil Jr. kyllä pyörähti Suomessa Messarissa Anne Myhrbraatenin, (toisen omistajansa Norjasta) kanssa, mutta silloin aika oli niin kovin rajoitettu, että leikit saivat jäädä seuraavaan kertaan.

Sain hienoja uutisia maailmalta. Prince Emil Jr.( Dream Catcher Starring Moravia) oli Brnossa kansainväisessä koiranäyttelyssä ROP ja RYP2 ja Grace (Grace the Event Starring Moravia, Juliuksen siskopuoli) oli VSP.

Prince Eml Jr. liikkeessä

Prince Emil Jr.

Prince Emil Jr. ja Grace

Prince Emil Jr.

Pentunäyttely

2012-02-07T11:13:00.000-08:00

Sunnuntai tuli vietettyä mukavasti pentunäyttelyä seuraten. Näyttely oli Lohjalla Showlink areenalla, Musti ja Mirri Puppy Cup. Erikoishuomioni varasti meidän Juliuksen oma poika Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer) ja tietenkin oli hienoa nähdä Juliuksen siskopuolen tyttären Olivian ( Canmoy´s Arabiana ) ensi esiintyminen. Huh, tuohan kuulosti aivan, kuin siskonveljenpojankumminkaimaJ. Molemmilla pennuilla sujui oikein mallikkaasti. Olivia oli Rop, eli rotunsa paras, ja sitten vielä sijoittui ryhmässä toiseksi eli RYP2. Kaapo taas oli VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras. Molemmille näyttelykoiran aluille PALJON ONNEA, hienosti meni!

Näyttelypäivän aloitus oli minulle kovin erilainen tällä kertaa, kun ei ollut omaa koiraa mukana. Pakkasin siis autoon, vain itseni lisäksi matkaan vain sakset. Normaalistihan auto täyttyy melkein kattoon asti kaikesta tarpeellisella, tai siltä se ainakin tuntuu. Minun vastuulla oli siis vain Kaapon kunnostaminen. Mukava tehtävä, kun koira oli osattu pestä ja kuivata todella hyvin. Paikan päällekkin se oli tuotu hienosti, turkkia sotkematta. Tähän voisi tottua!

Damocan Lucky Dreamer

Kaapo

Canmoy´s arabiana

Nyt riittää tältä päivältä

kuminauhat kuntoon

2012-02-04T12:19:00.000-08:00

Nyt laitoin Juliuksen päätukan, niskatukan ja korvat siistiksi. Vaihdoin kaikki kuminauhat ja tässä alla näet, miltä se näyttää. Mielikuvitus on vain rajana, kun laittelet kuminauhoja. Ainoa rajoite on vain ettei koiraa satu, eikä kuminauhat ole liian kireällä, kun olet lopettanut. Lenkit tulisi vaihtaa kolmen päivän välein. Olen huomannut, että pääsette molemmat helpommalla, kun teet sen kolmen päivän välein, eikä kolmen viikon välein. Olen kauhistuksekseni kuullut, että joku on vain lisännyt uusia kuminauhoja aukaisematta edellisiä L! Kannattaa vaihdella kuminauhojen paikkoja, etteivät ne kuluta turkkia turhaan. Jos huomaat, että pölyä on kertynyt kuminauhojen ympärille, se kertoo sinulle sen, että nämä kuminauhat ovat olleet liian kauan samassa paikassa. HUOM! Kuminauhat LEIKATAAN aina irti. Niitä EI REVITÄ! Tästä asiasta ei voi liikaa puhua, olen huomannut…

Juliuksen kuminauhat

Millan kuminauhat

Sain käsiini ReQual Techniqueline:n LUXOL sprayta, jota myyjä ( http://takuton.fi ) suosittelee karkeakarvaisille koirille. Olen käyttänyt lanoliini shampoita koirille ja huomannut varsinkin näin talviaikaan, kun turkki tarvitsee lisähoitoa, sen tekevän hyvää. Tässä sprayssä on lanoliinia ja mehiläisvahaa, joten päätin kokeilla sitä meidän villureille. Fionan turkki on vielä puolitoistavuotiaana takkuvaihessa, joten kokeilin sitä siihen ensimmäisenä. Nyt on kolme päivää mennyt siitä, kun laitoin suihketta ja turkki on edelleen takuton. Se on mielestäni käsittämätöntä! Harmillista, etten ole aikaisemmin osannut ostaa tätä erinomaista ainetta. Hintaa en muista, mutta se on kyllä samantekevää. Koira on takuton, muttei tahmainen. Jokaiselle villakoirallamme on vähän erilainen turkinlaatu, ja olen nyt kokeillut sitä niille jokaiselle. Saa nähdä toimiiko se muilla yhtä hyvin!?

Lampolassa

2012-02-01T12:42:00.000-08:00

Aina, kun menen ruokkimaan lampaita, otan tietysti mukaan kaikki meidän koirat. Siis border collie Viirun, koska hän menee sinne töihin, mutta myös villakoirat, Julius, Milla ja Fiona. Ne ovat osoittautuneet erinomaisiksi lampolakoiriksi, vaikka eivät menekään aitauksen sisään pitämään lampaita kurissa, kuten Viiru. Viiru onkin jo oppinut yllättävän hyvin työtehtävänsä, vaikka on niin nuori koira. Se on nyt talvi aikaan enimmäkseen ollut vain mukana ja juossut ympäri lampolaa näyttäen hampaitaan lampaille aidan takaa. Nyt olenkin ottanut sen mukaan aitaukseen, kun ruokin lampaat. Meidän bäät, kun ovat niin innoissaan ruokinta-aikaan ja tuuppivat minua sen verran ronskisti, että koirasta on melkoisesti apua. Nyt on helpompaa kaikin puolin, koska Viiru ”kertoo” lampaille missä ne saavat olla sen aikaa, että saan heinät ja kaurat annosteltua. Sen jälkeen ne saavat tulla syömään ja minä pääsen helposti poistumaan ilman, että edessäni tönii pullerot lampaat. Sitä ei uskoisi miten vahvoja ne ovat, jos ei ole koskaan yrittänyt siirtää sellaista. Myös Viiru on onnellinen, kun se pääsee oikeisiin töihin. Se on sille ihan parasta mitä se tietää. Villurit innostuvat myös usein Viirun puuhista. Mutta niitä kiinnostavat enemmän herkullisista lampaan papanat, kuin itse lampaat. Se herkku ei maksa mitään ja sitähän riittää! Välillä, kun ne eivät ole mielestään saaneet riittävästi liikuntaa (= vähintään useita tunteja päivässä ulkoilua) ne viihdyttävät itseään kiipeämällä heinäpaalien päälle ja juoksevat ylös ja alas. Siinä sitä liikuntaa ja aktivointia tulee kerralla ja lampaan papanat karisevat mukavasti tassuista. Sen jälkeen onkin ihanaa mennä koko porukalla sohvalle rentoutumaan yhteen kasaan takkatulen ääreen.

Viiru hommissa

Kaverukset Viiru ja Julius lampolaan menossa

Julius aktivoi itseään heinissä

Meidän Viiru

Episodi lentokentällä

2012-01-29T12:05:00.000-08:00

Kirjoitan tästä, koska tätä vastaavaa tapahtuu kaiken aikaa kaikkialla, missä kuljen koirieni kanssa. Esim. kun olin lentokentällä, ja minun luokseni tuli äiti ja kolme lasta. He kertoivat, että he pitävät koirista ja että heillä on koira. Lapset syöksyivät Julius-paran kimppuun ja rupesivat taputtamaan sitä päähän kovaa samalla, kun lapset kaikki ammottelivat suu auki ja kiljuivat onnesta. Äiti sitten vielä säesti suureen ääneen, että me olemme koiraihmisiä! Julius parka, minäkin hieman ärsyynnyin. Kenestä, saanen kysyä, on hauskaa, että joku tulee mäiskimään sinua päähän samalla, kun hänen kasvoillaan on ”hullun”ilme. Eli suu auki, hampaat näkyvät, silmät ovat niin auki, kuin saavat ja vielä kiljuvat samalla. Kokeile kaverisi kanssa. Tee hänelle näin. Katso miltä hänestä tuntuu. Pyydä häntä tekemään samoin itsellesi. Miten meni? Tuntuiko mukavalta? Kunnioita koiraasi sekä vieraita koiria. Kun lähestyt vierasta koiraa, mene sen eteen kyykkyyn. Laita kämmenesi sellaiseen asentoon, kuin pyytäisit siihen jotain. Älä tuijota koiraa suoraan silmiin. Voit jopa kääntää katsettasi vähän pois koirasta. Odota, että koira tulee luoksesi. Sen jälkeen kosketa sitä vaikka korvaan alle ja rapsuta siitä tai kaulan alta. Se tuntuu hyvältä. Ennen kaikkea, lähesty koiraa SEN ehdoilla, jos saan pyytää. Kiitos!

Koiratrimmaajan muffinit

2012-01-28T06:42:00.000-08:00

Vapaapäiviä on onneksi myös joskus. Päätin tällä kertaa käyttää sen muffinien leipomiseen, koska sain niin kivan Lontoon tuliaisen äidiltä: kirjan nimeltään ”Hello, cupcake!”, joka on New York Timesin bestseller (Karen Tack & Alan Richardson). Päätimme Lydian kanssa aloittaa koiramuffineista, koska ne näyttävät niin hauskoilta ja kaikki ohjeet kuvineen löytyy kirjasta. Lydia oli suureksi avuksi ja sain taas uusia hyviä ideoita, joita piti heti kokeilla. Kirjaa voin todella suositella lämpimästi, koska ei tarvitse olla mikään sokerileipuri onnistuakseen näillä ohjeilla (englannin kielentaito on kyllä hyvä olla J). Eri koirarotujen lisäksi sieltä löytyy aiheita myös puutarha-, lasten-, aikuisten kekkereisiin sekä myös halloweeniin, jouluun, juhannukseen ja moneen muuhun tilaisuuteen sopivia hauskoja aiheita. Kiva, kun on päivä aikaa tehdä yhdessä Lydian kanssa jotain kivaa. Muffinien paistamiseen menee oma aikansa, mutta se kyllä kannattaa, koska koristeleminen on todella hauskaa. Kirjassa neuvottiin, että voi esim. tehdä tiettyjä koristeita jo edelllisenä päivänä, niin koko päivä ei mene tuhraamiseen vaan saa myös keskittyä ”taideteosten” luomiseen. Katsotaan onko todellakin näin näppärää, mitä antavat ymmärtää…

No, valmista tuli. Vika ei ollut kirjassa vaan ihan omassa itsessä ja apulaisessa, joka oli turhan hätäinen. Koiria ei tullut tällä kertaa, mutta maku on taivaallinen!! Siis, edelleenkin suosittelen ja jos taidot riittävät, taideteoksia syntyy. Tämä on vähän sama juttu kuin trimmaaminen. Sitä ei saa onnistumaan ensimmäisellä kerralla. Eikä ihan toisellakaan J

kuvauspäivä

2012-01-26T11:42:00.000-08:00

Tänään oli tarkoitus ottaa kauniita kuvia meidän Juliuksesta, mutta koko homma menikin enemmän maisemakuvauksen puolelle. Ilma oli kivan kirpakka, mutta valoa oli sen verran vähän, että kuvat näyttävät että ne olisi kuvattu illalla, vaikka oikeasti kello oli puolen päivän korvilla. Minusta on ollut kiva ottaa kuvia omista koirista heti sen jälkeen, kun olen saanut ne trimmattua. Niistä on ollut hyvä katsoa miten trimmi on onnistunut. Kuvia on ollut hyvä sitten vertailla aikaisempiin otoksiin. Kuva, kun on kuin tuhat sanaa, eikä kuva myöskään valehtele.
Tässä alkuun ainut siedettävä kuva Juliuksesta. Harmi vain, ettei trimmiä näy yhtään.

Ja sitten jatkoa surkeissa otoksissani. Hauskuutta ei kyllä puuttunut koirien leikeistä. ja pääasiahan on liikkumisen ilo.

Koiria, kun en tällä kertaa onnistunut kuvaamaan, niin siirryin lampaisiin.Kuvassa näkyy meidän Armi, Ursula ja Kerttu-Perkele. Takaata kurkistaa Pisara. Niistäkin löytyy melkoisia persoonia, mitä ehkä yhden nimestä saattaakin päätellä.

Fionakin päätti viihdyttää itseään lampolan puolella.

ja viimeiseksi niitä maisemakuvia, jotka mielestäni onnistui parhaiten. Toivottavasti saisin ensi kerralla jotain parempia kuvia koirista.

Juliuksen pesu

2012-01-24T11:57:00.000-08:00

Ihanaa, Julius on nyt puhdas. Otin sen mukaan töihin ja sain sen pestyksi ennen ensimmäistä asiakasta, ja trimmatuksi viimeisen asiakkaan jälkeen. Se on niin mukavaa, kun voi ottaa oman koiran työpaikalle mukaan ja sitten vielä viedä sen hyvältä tuoksuvana kotiin illan päätteeksi. Tällä kertaa pesin Juliuksen Groomers´Edgen Ultimatella. Vaikka shampoo on niin sanotusti two in one, niin silti käytin siihen saman sarjan hoitoainetta. Pesu on hyvä tehdä kahteen kertaan, tai niin monta kertaa että koira on varmasti puhdas. Kahteen kertaa pesulla tarkoitan sitä, että kastelen koiran hyvin. Laitan shampoota ja vaahdotan, sitten huuhtelen. Ja sama toistetaan uudelleen, niin monta kertaa kuin on tarvetta. Kannattaa tarkistaa shampoopullon kyljestä onko sinulla laimennettavaa shampoota, vai voitko käyttää sitä suoraan ilman laimentamista. Suosittelen ohjeiden noudattamista. Liian vahvalla shampoolla voit nimittäin polttaa koirasi turkin ihan korpuksi. Koiran turkkiin ei saa jäädä yhtään shampoota huuhtelun jälkeen. Sitten onki hoitoaineen vuoro. Hoitoaineen jätin tällä kertaa vaikuttamaan reiluksi toviksi. Sen huuhtelun kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana, kuin shampoon kanssa. Ei ole maailman loppu, jos hoitoainetta jää hitusen turkkiin. Pyyhekuivasin Juliuksen, enkä voinut vastustaa kiusausta laittamasta turkkiin vielä pikkiriiikisen Kelcon De Mat Spraytä ennen föönausta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Chris Christensenin ice on Ice. Ja ei kun fööni laulamaan. Nykyään käytän föönatessa kuulosuojaimia. Niitä kun saa nykyään radiolla varustettuna. Kyllä menee föönauskin nopeasti, hyvää musiikkia kuunnellessa.

Juliuksen vuoro

2012-01-23T12:23:00.000-08:00

Tänään onkin ollut Juliuksen ( Dream About Starring Moravia) vuoro olla huomion keskipisteenä. Olen harjannut sen huomista pesua ja trimmausta varten. Ergonominen työasento on kyllä ollut kaukana, kun olen lattialla istunut ja sitä harjaillut. Minusta on vaan mukava seurata meidän Lydian leikkejä, ja samalla jopa osallistua niihin koiraa harjaillessa. Tällä kertaa, kun harjasin Juliusta meillä oli Lydian kanssa barbileikit meneillään. Minun barbini vaan olivat kovin unisia, ja halusivat olla kokoajan päiväunilla tai muuten vaan rennosti sohvalla. Olen jälleen kerran käyttänyt Kelcon De Mat Sprayta. Suihkutan sitä kevyesti, aina sitä mukaan siihen kohtaan mitä harjaan. Tarkoitushan ei ole kastella koiraa likomäräksi suihkeella, eli pikku suihkaus riittää hyvin. Harjana käytän DoggyManin karstaa. Se on pitkään ollut vakiovaruste harjakassissani. Pää- ja niskatukkaan sitten Madan harja on parempi. Kuminauhat leikkaan saksilla varoen, etten vain leikkaisi yhtään karvaa mukana. Niitä ei missään nimessä saa alkaa repiä pois, jos yhtään haluaa koiran tukkaa säästää. Sitten, kun koko koiruli on saatu harjattua auki, niin ei muuta kuin kuminauhat takaisin päähän. Tällä kertaa laitoin päätukan kiinni froteepampuloilla. Jostain syystä, siitä on tullut minulle tapa käyttää niitä ennen pesua. Vasta pesun jälkeen olen laittanut kuminauhat takaisin.

2012-01-18T12:12:00.000-08:00

Tänään sain kotiin tilaamani uuden koiran pesualtaan( www.petenkoiratarvike.com ). Ja kun nimi on enne, niin ensimmäinen, joka sai siinä kylvyn oli tietenkin meidän oma koiruli nimeltään Canmoy´s First Things First, Fiona. Allas vaikutti ensi silmäyksellä pieneltä, mutta käytännössä se oli aivan täydellisen kokoinen. Tietenkin, jos haluaa pestä jotain mustaterrieriä tai sen suuruusluokan koiraa, niin allas on toivottoman pieni. Itse olen suunnitellut peseväni siinä keskikokoisia ja pieniä koiria. Fionakin tuntui olevan heti tyytyväinen uuteen altaaseen tai ehkä se vain oli sitä , kun itse olin niin iloinen uudesta pesualtaasta. Allas on kevyt liikuttaa, mutta todella tukevaa tekoa. Se ei heilu tai notku yhtään mihinkään suuntaan, mikä tietenkin olisi todella kurja juttu. Laitoin pesualtaan väliaikaisesti keskelle meidän kylpyhuonetta, mutta tarkoitus on asentaa se sen oikealle paikalle trimmaushuoneeseen. Minulla vain oli niin kiire päästä sitä heti kokeilemaan, etten kyennyt odottamaan minuuttiakaan ylimääräistä.

Fionan pesin tänään Re Qual Technique merkkisellä shamppoolla ja käytin saman sarjan hoitoainetta ( www.takuton.fi ). Re Qualilta löytyy monta erilaista shampoota erilaisia turkinlaatuja ajatellen. Kaikkia sarjan shampoita voi sekoitella yhteen, ja voit tehdä itse juuri oikeanlaisen shampoon sinun koiraasi varten. Se onkin sitten toinen juttu, kun olet sekoittanut sopivan yhdistelmän ja se loppuu. Etkä sitten muista missä suhteessa olit sekoittanut mitäkin shampoota. No tänään kuitenkin käytin vain yhtä laatua, Vital-Prof. Sarjan Biojen hoitoaine tuoksuu aivan mansikka hattaralta. Turkkiin siitä jää vain pieni häivähdys. Pesun jälkeiseen lopputulokseen olin todella tyytyväinen. Turkki tuli todella puhtaaksi, eikä hoitoaine tehnyt turkkia raskaaksi.

Harjausneste

2012-01-17T11:12:00.000-08:00

Muistathan. kun harjaat koiraasi, niin on hyvä käyttää jotain harjausnestettä samalla. Silloin turkkia on helpompi käsitellä. Se ei ole niin sähköinen ja mahdolliset pienet takut on helpompi harjata auki. Myös turkin laatu ratkaisee millaista hoitoainetta/harjausnestettä käytät. Jos sinun koirallasi on helposti katkeileva karva, niin hyvä vaihtoehto voisi olla Velluksin Satin cream. Se on todella paksua hoitoainetta, jota tarvitset hyvin vähän kerrallaan. Eli purkki on todella riittoisa. Se on toiminut todella hyvin pitkään, helposti katkeilevaan päätukkaan. Muista, tässä tapauksessa less is more. Todella pehmeä turkkiselle koiralle tämä hoitoaine voi olla turhankin hoitavaa. Muuhun turkkiin olen käyttänyt vähän kevyempää ja vähemmän hoitavaa ainetta. Muuten turkista helposti tulee tahmea ja likaisen oloinen todella äkkiä. Muutama oma suosikkini on Findogsilta ostamani Kelcon De Mat Spray, Käherryshuollosta Matting Spray. Kannattaa kumminkin hakea sitä omaa suosikkiaan, koska turkkeja on niin monenlaisia, niin yksi hoitoaine toimii yhdelle ja toinen toiselle. Mitään ihmeainetta kun ei ole olemassakaan, joka taikasauvan heilautuksella poistaisi kaikki takut tai tekisi ohkaisesta karvasta paksua. Jos niin olisi, näkisitte minut itseni paksuhiuksisena, niin kuin sadun Tähkäpää. Mikään ei korvaa säännöllistä ja ahkeraa turkin hoitoa. Yksi edullinen tapa on tehdä itselleen harjausnestettä: laita ruokalusikallinen hoitoainetta litraan vettä. Ravistele hyvin. Laita neste johonkin spraypulloon, niin sitä on helppo käyttää samalla, kun harjaat.

Tässä muutama oma suosikkini: Tämä on ollut monta vuotta yksi vakiohoitoaine, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Tätä saa esim. www.findogs.fi, niin kuin Kelcon de mat sprayta.

Tätä käytän pesujen välissä harjauksen yhteydessä. Ei tee turkkia tahmeaksi. Eikä suihke ole liian hoitava, joten turkki ei tule liian pehmeäsi. Sitä voi myös käyttää pesun jälkeen, ennen föönausta. Ihana tuote.

Käherryshuollosta www.kaherryshuolto.fi löytyy tämä oiva harjausneste. Tuoksu ei ole mitenkään oma suosikkini, mutta helpottaa kummasti harjaamista, jos turkki on todella sähköinen. Sitä voi käyttää samalla tavalla, kuin Kelcon tuotetta. Tämä harjausneste tulee vain ohkaisempana sprayna turkkiin. Todella kokeilemisen arvoinen suihke.

Uusia tilanteita

2012-01-14T04:21:00.000-08:00

Nyt kun olen jonkun aikaa trimmannut Helsingin lisäksi myös kotona ja Salossa Mustissa ja Mirrissä olen saanut hämmästyä monta kertaa monen asian suhteen. Helsingissä kun asiakkaat tulevat ja tuovat koiransa trimmiin, he lähtevät saman tien ja hakevat koiransa sen mukaan mitä haluavat, että sille tehdään. Jos tulee pesu ja leikkaus niin siihen menee noin pari tuntia koiratyypistä riippuen. Koirat tulevat mielellään trimmaamoon, koska siellä heitä mm. hierotaan samalla, kuin pestään (kuten sinun päätäsi kampaajalla) ja se tuntuu mukavalta. Niitä ei pakoteta mihinkään, eikä satuteta. Ideana on saada koira rentoutumaan, jotta sekä koiralla, että trimmaajalla on hyvä olla. Näin selviydymme tehtävästä parhaiten.

Nyt minulle on tullut ihan uusia tilanteita uusien asiakkaiden myötä, koska jostain syystä asiakkaat eivät haluakaan poistua työtilastani, kun trimmaan. Asiakkaat ovat jopa maanneet koiransa päällä samalla, kun yritän leikata sen turkkia. He ovat myös pitäneet kiinni koko koirasta kouristuksenomaisesti, jolloin en näe koko koiraa. Näitä tilanteita on riittänyt sen verran paljon, että ajattelin kirjoittaa siitä, jotta yhteistyömme jatkuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ainoa syy tällaiseen käytökseen lienee se, että olen myös saanut kuulla useita kauhutarinoita siitä, miten koirat eivät tottele, ovat villejä, ovat mahdottomia, eivät anna koskea, jne. jne. kun heitä on aiemmin viety trimmattavaksi. Tästä johtuen sekä koira, että asiakas ovat hermostuneita. Helsingissä kun trimmaan, minun tehtäväni on saada koira rentoutumaan voidakseni tehdä työni, mutta nyt minulla onkin usein sekä koira, että asiakas, jotka täytyy saada rauhalliseksi. Muuten trimmaus ei onnistu. Täytyy myöntää, että ei ole ihan helppoa trimmata koiraa, kun asiakas on tiiviisti paikalla ja kiinnittää koiran huomion itseensä sen sijaan, että olisimme kaksistaan koiran kanssa, jolloin voisimme tutustua toisiimme rauhassa. Mietinkin usein, että mitä kaikkea koirat joutuvatkin sietämään. Uskon monen asian olevan vain tiedon puutetta, mutta jostain syystä sitä tietoa ei ole kaikkien saatavilla kaiken aikaa. Se onkin ihmeellistä, että vanhat pinttyneet tottumukset vielä vain sitkeästi elävät. Esimerkiksi, että koira kuulu pestä kaksi kertaa vuodessa. Korjattakoon, nyt tässä, että jos koirasi nukkuu ja asuu samassa tilassa kuin sinä, niin eikö olisi mukavampi jos se ei olisi haisuli. Eli pese koirasi aina, kun se on likainen. Jotta koiran omistaminen olisi ilo, mielestäni täytyy muistaa, että se ei ole pehmolelu, jota voi käsitellä miten lystää. Jokaisella koiralla on omaan lajiinsa kuuluvat tavat ja perimä. Niitä kannattaa kunnioittaa ja oppia mikä on ominaista millekin rodulle, niin asiat sujuvat huomattavasti paremmin. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, että meillä kun on kolme villakoiraa ja otin työlinjaisen border collien. Meillä, kun on nykyään lampaita, niin tarvitsen koiran paimentamaan niitä. No, tämä pieni koiravauva käyttäytyi, kuin villakoirat kunnes lähdimme lammaskoirakoulutuksiin, jolloin se ”muisti” mitä sen kuuluukin tehdä ja miten käyttäytyä. Sitä tosin vieläkin kutsutaan puudeliksi paimenkoirakoulutuksissa, vaikka on jo osoittanut taitonsa lampaiden sisään viemisessä talveksi!

Uskon, että uusien asiakkaiden kanssa, kysymyksessä on vain alkuhankaluudet. Kun opimme toistemme tavat, niin asiakkaatkin varmasti rentoutuvat ja jättävät koiransa minulle trimmattavaksi luottavaisin mielin ilman, että ovat itse paikalla. Kun he huomaavat, että koirat tulevat mielellään trimmattavaksi, niin ei ole syytä huoleen. Helsingissä meillä onkin välillä sellainen tilanne, että asiakkaat eivät tule hakemaan koiriaan sovittuna aikana, mutta se onkin sitten toinen tarina…

Tässä meidän lammaskoira Hakukaaren Viiru

Fööni

2012-01-13T12:59:00.000-08:00

Nyt, kun meillä on talvea jo jonkin verran, vaikkakin leutoa sellaista, niin moni on antanut koiransa turkin kasvaa pidemmäksi kuin kesällä. Luonnollisesti pidempää turkkia on hankalampi kuivata, kuin lyhyttä. Aikaakin kuluu melkoisesti enemmän. Siksi suosittelen lämpimästi kunnollisen föönin hankintaa. Silloin kuivaaminen käy, kuin tanssi kesällä. Monelta perheriidaltakin vältytään, kun lähimmäisiään ei tarvitse piinata föönin äänellä turhan pitkään. Eikä tarvitse vaivata ketään perheenjäsentä olemalla kuivausteline. Föönissä pidän siitä, että siinä on portaaton säätömahdollisuus puhalluksen suhteen. Siinä pitää olla kuuma- (joka ei kummikaan ole polttavan kuuma), lämmin- ja viileä ilma, ( joka myöskään ei tarkoita sitä, että jäädytät koiran). Minusta on mukavaa, jos siinä on letku. Letkulla on helppo ”imuroida” koira kuivaksi . Tehokkaalla kuivaimella säästät siis omaa, ja koirasi aikaa. Meillä koirat ovat oppineet nauttimaan rentouttavasta kuivaushetkestä. Tässä kuva omasta suosikistani. Niitä saa www.petenkoiratarvike.com.

Ilves

2012-01-12T12:17:00.000-08:00

Huh, täällä saaristossa on melkoisen jännittävä asua. Viimeksi riehui myrsky niin kovin, että katkaisi meiltä sähköt kolmeksi päiväksi. Ja nyt täällä aivan meidän tien toisella puolella on nähty kaksi ilvestä, HUI! Mitenköhän sitä uskaltaa koiria enää päästää ulos iltasella. Täytyy varmaan pitää hirmuista ääntä ja ottaa jotain ”kättä pidempää” mukaan, kun menee ulos.No, tuo ääniefekti on melko helposti hoidettu, kun vähän yllyttää noita meidän koiruleita. Täytyy silti olla tarkkana, kuin porkkana. Mitäköhän seuraavaksi…susia? No parempi on, ettei manaile ennakkoon, vaan ottaa vastaan mitä tarjotaan. Täällä tulee kyllä vastaan sellaisia asioita, mitä ei tule edes ajatelleeksi, kun asui Helsingin Lauttasaaressa.

Ystäviä kehän laidalta

2012-01-05T06:40:00.000-08:00

Mietin tässä mitä minun villakoiraharrastukseni on minulle antanut ja yksi tärkeimmistä asioista onkin se, että olen tavannut ja tutustunut niin moniin ihmisiin, sekä Suomesta, että monesta muusta maasta. Aika hauskoja ovat mielestäni ulkonäyttelyt kesäisin, jolloin olemme mm. usein sopineet, että pidetään picknick kaikkien kehien jälkeen. Joku on tuonut kahvit, toinen teet, kolmas piirakkaa ja minä perinteisesti tomaattikeittoa, joka on kadonnut silmänräpäyksessä. Moni onkin pyytänyt reseptiä, joten tässä se nyt sitten tulee:

Parhaan tuloksen saa, kun käyttää Eco-kattilaa (www.ecokattila.com). Se toimii moneen menoon. En juurikaan mittaa mitään, kun laitan ruokaa vaan maistelen sitä kaiken aikaa. Silloin tulee sellaista kuin itse haluaa.

Käytän suurinta kattilaa, joka siinä on (= 6 litraa).

Ensin pilkon sipulit, joita pitää olla reilusti, n. pari tuplakourallista sipulisilppua. Seassa on valkosipulia maun mukaan tai sen voi jättää kokonaan pois. Kuullotan ne voissa kattilassa, jonka jälkeen saatavuuden mukaan valitsen mieluiten tuoreita tomaatteja (ja purkkitomaatteja jos ei muuta saa). Tomaateista ei tarvitse ottaa kuin kannat pois – ei siis tarvitse edes kaltata. Pilkon tomaatit pieniksi paloiksi, mielellään kuutioiksi, ja lisään kattilaan (= tölkkejä 6-8 ja tuoreita sen verran, että kattila täyttyy puoliksi/kaksikolmasosaa). Sen jälkeen lisätään vettä sen verran, että keitto mahtuu vielä kiehumaan ja on tilaa lisätä vielä juustoa (n. 10 cm jää kattilan reunaa vapaaksi). Juusto on joko Koskenlaskijaa ( esim. 2 pakettia) tai jotain muuta sulatejuustoa. Pilkon myös juuston samanlaisiksi kuutioiksi, että ne sulavat tasaisesti. Kermaa voi lisätä maun mukaan. HUOM: kerman tulee olla vispi- tai kuohukermaa! Kevytkermalla tulee vain vihaiseksi! Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria. Jos haluaa hieman terästää kettoa, niin voi lisätä hieman Tabascoa. Kiehauta keittoa noin pari minuuttia. Nosta se liedeltä ja laita kattila Eco-kattilaan hautumaan kannet kiinni. Mitä kauemmin keitto saa hautua, sen parempaa siitä tulee. Muista maistella keitostasi kaiken aikaa ja pidä mielessä, kenellä keittoa olet tekemässä, niin hyvä tulee. Jos pidät yrteistä, voit lisätä basilikaa tai persiljaa. Ne eivät mene hukkaan. Lisukkeeksi on yleensä riittänyt voi ja leipä. Keitto saa olla paksuhkoa. Hyvää ruokahalua!

2012-01-03T04:37:00.000-08:00

Onko sinulla mentori?

Näin vuoden alussa tulee mieleen, että tässä sitä taas mennään, joten ensimmäinen asia onkin, se, mitä tässä oikein ollaan tekemässä? Täytyy valmistautua uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin – samoin, kuin ryhdytään katsomaan siemenluetteloita kesäviljelyjä silmälläpitäen. Täytyy tehdä suunnitelma, ettei sitten ole ihmeissään kun eri asioita tulee eteen. Yksi asia, josta minä ainakin saan paljon virtaa on tietenkin mentori. Mentori on ihminen tai ihmiset, joilta voit oppia sellaisia asioita, joita et itse vielä hallitse. Tiedät, että haluaisit osata, muttet vielä osaa kaikkea mitä haluaisit. Olen tässä trimmannut monta vuotta ja katsellut kaiken aikaa miten itseäni paremmat ovat juuri sitä, siis minua parempia. Mitä he tekevät ollakseen niin hyviä siinä, mitä tekevät. Mitä he eivät tee, mitä minä vielä teen? Olen halunnut trimmata kauniita koiria, sekä kotiin, että näyttelyihin. Ei kukaan synny sakset kädessä, taitavana. Siihen tarvitaan paljon työtä ja kuuntelemista sekä katsomista ja itse kokeilemista. Ja tietysti toistoa toiston perään. Vaaditaan myös taitoa huomata, kuka osaa ja kuka ei. Kaikki yrittävät parastaan, mutta jokaisella on myös hyviä ja huonoja päiviä. Aina näyttelyissä sitä toivoo, että olisi nyt se hyvä päivä. Vaikka olisikin hyvä päivä, kaikki eivät voi voittaa kaiken aikaa (tietysti poikkeukset vahvistavat säännön!). Täytyy antaa itselleen myös lupa epäonnistua, koska minä en aikakaan ole vielä tavannut ketään, joka olisi täydellinen. Jokainenhan osaa joitain, mitä joku toinen ei osaa. Se on taitolaji huomata mitä tietä haluaa lähteä kulkemaan. Ole avoin kaikelle, mutta myös rohkea tekmään valintoja. Helppoahan se ei ole, mutta on kyllä palkitsevaa, kun asiat menee odotusten mukaan.

Tässä omia mentorejani, joilta olen vuosien varrella oppinut paljon (in no particular order, kuten X-Factorissa!). Muitakin on paljon, mutta näitä olen vaivannut eniten lukuisilla ja loputtomilla kysymyksilläni (ja niitähän riittää). Katson aina sillä silmällä, että löydänkö jostain jotain uutta näkökulmaa.

Tiina Taulos, www.canmoys.com

Jana Vavrouskova, www.starring-moravia.com

Anitta Salenius, www.koiratrimmaamo.fi

Saara Kumpulainen, Sarahill Kennel

Päivi Tamminen, www.zanitas.eu

Koiranilma

2012-01-02T11:52:00.000-08:00

No nyt meitä villakoiranomistajia eivät säät helli. Rankat sateet ovat piinanneet meitä kovasti koko syksyn. Ja nyt vielä kaupanpäälliseksi saadaan lunta, joka jää nanosekunnissa kiinni koirien turkkiin nyrkin kokoisiksi palloiksi. Vaikka keli olisi mimmoinen tahansa, niin uloshan sitä täytyy koirien päästä. Yksi hyväksi havaitsemani keino, kun takaisin kotiin tullessa onkin koiran tilalla lumipallo, on harja ja karsta. Menen koiran kanssa kylpyhuoneeseen ja kevyesti harjaan/karstaan koiran jaloista pikku lumipallot pois. Jos lunta on kuitenkin kertynyt aivan hirmuisesti, niin kannattaa ottaa avuksi lämmin suihku. Sulata lumikokkareet pois lämpimällä vedellä. Muista antaa veden sulattaa lumi pois, älä kisko itse lumipalloja karvasta. Vesi vanhin voitehista käy siis tähänkin. Sitten, kun olet saanut lumen pois, ota kuiva pyyhe ja painele karva kuivaksi. Muistathan olla hankaamatta raivoisasti pyyhkeellä, ettet saa turkkia turhaan takkuuntumaan. Nyt, kun koira on pyyhekuiva, tarkastan, että kylpyhuoneen lattialämmitys on mukavan lämpöisellä ja jätän koiran hetkeksi kuivumaan sinne. Sitten, kun koira on kuivunut tai vähän kostea harjaan sen kevyesti läpi

Jouluaikaa

2011-12-31T08:52:00.000-08:00

No nyt on joulu vietetty perinteisesti rakkaiden kanssa. Piparitalokin tuli tehdyksi tänä vuonna. Siitä taidonnäytteestä piti ihan kuva napsasta. Kivoja kuusenkoristeita saa mukavasti tehtyä savesta ja tietenkin käytin muottina puudeli-piparimuottia, jonka löysin muutama vuosi takaperin messarista. Ne näyttävät ihan aidoilta pipareilta, kun käyttää punasavea. Eikä niitä tarvitse joka vuosi uusia, kun ne eivät katoa parempiin suihin.

Heti joulun jälkeen meitä koetteli hurja myrsky, joka katkaisi meiltä sähköt melkein kolmeksi päiväksi. Ensimmäisenä iltana oli ihanaa poltella takkaa ja kynttilöitä, ihan vaan fiilistellä. Mutta arki tulikin äkkiä vastaan, kun tuli huoli miten saada lampaille vettä yms. No, hätä keinot keksii ja naapuriapu kunniaan. Kummasti sitä oppii arvostamaan meille itsestään selvyyksiä, sähköä ja juoksevaa vettä, kun niitä ei ole.

Näinkin voi käydä joulupöydässä (=meidän Paavo juhlapöydässä)

Makutestissä meillä ollut uusi koiranruoka Maukas sai raadilta täydet pisteet. Ruoka katosi sellaisella nopeudella meidän nirppanokkien kitusiin, että harvoin näkee.

Koirat joulukuntoon

2011-12-22T05:59:00.000-08:00

Tänään tein viimeisen asiakaskoiran joulukuntoon ja nyt pääsenkin ansaitulle joululomalle. Jottei vanha sanonta: suutarin lapsilla ei ole kenkiä, pitäisi paikkaansa niin katse suuntautuu nyt kohti omia koiria, että saadaan nekin juhlakuntoon.

Löysin tänään Mustista ja Mirristä Salossa uuden pakasteruoan koirille. Se on nimeltään Maukas ja on 100% säilöntäaineeton ja kotimainen. Aion kokeilla sitä, koska uskon kotimaisuuteen, lähi- ja luomuruokaan ihmisillä, niin miksei sitten samoin myös koirille! Katsotaan miten karvakuonot ottavat uuden ruoan vastaan.

On aika harmillista, kun niin monet ovat soittaneet ja halunneet trimmiä samana päivänä. Näin Joulun alla se ei onnistu mitenkään, kun niin monet vakituiset asiakkaat varaavat Joulutrimmin jo hyvissä ajoin kun tietävät tilanteen. Tämä toistuu aina ennen juhlapyhiä, joten jos haluat koirasi olevan edustava juhlaan, niin varaa sille trimmiaika heti kun tiedät juhlastasi. Näin varmistat, ettei tule pettymyksiä.

Kuminauhoista

2011-12-18T04:18:00.000-08:00

Parhaiten pidät näyttelyvillakoiran päätukan järjestyksessä lateksikuminauhoilla,

joita on kaiken värisiä. Itse käytän mieluiten pienempiä, koska meillä ei ole isovilloja.

Mielestäni parhaat on: the ”color coordinated canine”-kumilenkkejä (kts. kuva).

Ostan niitä Laura Vehviläisen nettikaupasta: www.koiratarvikkeet.com tai ystäväni hakee

niitä sieltä minulle samalla, kun hakee muitakin tuotteita. Olen aika tarkka väreistä, koska

olen saanut hyvän värikoulutuksen äidinmaidossa. Siitä on paljon iloa ja hyötyä mutta samalla

silmääni joskus sattuu, kun sitä näkee kaikenlaista. Siksi valitsen kuminauhatkin voimakkaimpien

väriominaisuuksien mukaan tytöille ja pojille erikseen.

Muitakin vaihtoehtoja on mutta ota huomioon niiden venyvyys, ne eivät saa pureutua karvaan,

eikä ne saa kerätä pölyä ja likaa ko. kohtaan mihin ne kiinnitetään. Kaikki kuminauhat tulee vaihtaa

vähintään joka kolmas päivä, tai aina kun tarve vaatii (= näyttää sotkuiselta). Kuminauhoja ei koskaan

revitä irti, vaan ne leikataan varovaisesti. Sen jälkeen karva harjataan kevyellä kädellä (ei karstalla,

eikä raastamalla) ja kun se on takuton, laita uusi kuminauha. Kun harjaat pesujen välissä koiraa,

on hyvä käyttää harjausnestettä, ettei karva katkea. Kuiva karva katkeaa huomattavasti helpommin,

kuin hieman kostea (ei kuitenkaan ole tarkoitus kastella koiraa märäksi – kevyt suihkaus riittää).

Kun ostat isompia määriä kumilenkkejä kerrallaan, niin muistathan säilyttää niitä jääkaapissa. Silloin

ne eivät kuivu ja haurastu ennen aikojaan. Itse säilytän niitä mm. rautakaupasta ostamassani

ruuvilaatikossa (kts. kuva).

Hauska juttu

2011-12-17T06:38:00.000-08:00

Eräs asiakas kertoi hauskan jutun. Hän istui tyttärensä ja koiransa (villakoira, jolla oli leijonaleikkaus) kanssa kaikessa rauhassa laiturilla ja yht´äkkiä hän aivasti. Koira pelästyi niin paljon, että putosi laiturilta veteen. Koira saatiin kyllä ylös. Lapsi, joka näki märän koiran, rupesi itkemään, että nyt siltä tippui kaikki karvat mereen kun koira oli läpimärkä eikä karva ollut enää kauniisti pystyssä vaan valui pitkin koiraa.

Jokainen meidän koirista on tippunut mereen vähintään kerran, yleensä useammin. Ainakin meidän koirat viihtyvät laiturilla ohi ajavia veneitä ja lintuja seuraamassa. Pennut luulevat aina voivansa kävellä vetten päällä! Onneksi se selviää pian, että näin ei ole. Milloin kukakin on joutunut pelastuspartiolaiseksi. Veden äärellä, muista olla tarkkana kuin porkkana!

Jos koirasi on päässyt mulahtamaan veteen, lämpimällä säällä sen voi antaa kuivua itsestään. Meillä täällä Suomessa merivesi on niin vähäsuolainen, ettei ole syytä edes huuhdella koiraa, eikä föönata. Jos näin tapahtuu kylmään veteen, kannattaa tietysti painella liiat vedet pois pyyhkeeseen ja viedä koira sisään kuivumaan. Voit föönata omantuntosi mukaan. Tietysti koira harjataan, kun se on kuivunut.

Nämä ohjeet edellyttää, että koirasi on takuton ennen veteen putoamistaan. Jos näin ei ole, sinulle on tulossa pieni yllätys kun ryhdyt harjaamaan sitä sen kuivuttua. Siis pidämmehän koiramme takuttomana!

Trimmiasiaa

2011-12-16T08:57:00.000-08:00

Olen pitkään trimmannut liikehuoneistossa ja olen aina pyytänyt asiakkaan jättämään koiransa

minun huomaani, monesta eri syystä. Esim. kun omistaja ei ole paikalla, koira käyttäytyy yleensä

huomattavasti paremmin, kuin silloin kun omistaja seisoo vieressä. Ihan samoin kuin pikkulapset.

Toinen syy on se, että pystyy itse keskittymään 100% koiran trimmaamiseen.

Nyt kun olenkin tehnyt kotikäyntejä ja omistaja seisoo samassa huoneessa, parhaassa tapauksessa

makaa osittain koiran päällä, niin tilanne on toinen. Ymmärrän kyllä, että ensimmäisellä kerralla

hermostuttaa ja se hermostuneisuus tarttuu koiraan yllättävän nopeasti, koska koira vaistoaa

omistajansa tunnetilat välittömästi. Kun omistaja sitten lähti keittämään kahvia hän hämmästyi,

ettei kuullut mitään huutoa ja kiljuntaa. Vastasin hänelle, että minulla ei ole tapana huutaa ja

kiljua asiakkaille silmät pyöreänä. Asiakas haukkoi henkeään ja sanoi, että hän kyllä tarkoitti

koiraa! Pari muutakin asiakasta on ihmetellyt minulle, ettei trimmatessa kuulu mitään huutoa

eikä kiljumista. Kun trimmataan, tarkoitushan ei ole satuttaa koiraa ja yritän saada trimmin tehtyä

siten, että sillä olisi mahdollisimman mukava. Samoin, kuin sinulla on kun menet kampaajalle

tai kosmetologille. Vaihtaisit varmaankin nopeasti kampaajaa, jos joutuisit sieltä lähtemään

kyyneleet silmissä!

Tänään oli todella hyvä tapaus. Koiran omistaja huokui rauhallisuutta, joten meillä ei ollut mitään

hätää vaikka asiakkaana seisoi suursnautseri ilman kaulapantaa ja remmiä. Rento meininki, niin

kaikki hoituu ennen kuin huomaatkaan!

Harjat villakoirille

2011-12-15T10:30:00.000-08:00

Käsittelen ja harjailen koiriani joka päivä ja välillä tuntuu siltä, että harjat ja kammat ovat kasvaneet kiinni käsiini! Tuli mieleeni, että jos haluat olla ”saksikäsi” niin harjoista se pitää aloittaa…

Valikoimaahan on vaikka kuinka paljon ja mielipiteitä saman verran. Siksi jokainen löytää lempparityövälineet vain itse kokeilemalla. Tässä muutamia minun mielipiteitäni. Toivottavasti auttavat sinua eteenpäin.

Karstoista ylivoimainen suosikkini on DoggyMan, jota saa useista paikoista. Se on tarpeeksi pehmeä, eikä revi karvaa. Sitä olen käyttänyt niin kauan, kuin meillä on ollut villakoiria. Välillä olen kokeillut muita, mutta tämän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan.

Harjoissa pitää huomioida, ettei ne ole liian kovia, eikä niiden päissä ole palloja. Pallot jumittuvat karvaan ja katkovat sitä. Hyviä harjoja löytyy mm.: Chris Christensen, Madan, All Systems, Plush Puppy. Kokeile, mikä tuntuu itsestäsi parhaimmalta. Näistä olen aina löytänyt hyviä, joita mielelläni suosittelen.

Tarvitset myös hyvän kamman. Itse käytän Swedogs Recipe-kampaa. Tämä on pyhäinjäännös enkä tiedä mistä ihmeestä olen sen josku ostanut mutta vastaavia löytyy sieltä, mistä löydät harjatkin.

Ideana on, että se on riittävän harva- ja pitkäpiikkinen. Sillä ei ole tarkotus sitten repiä niitä takkuja auki! MUISTATHAN… Se on vain apuväline turkin trimmauksen kanssa. Sillä pöyhitään ja nostetaan pestyä, puhdasta ja TAKUTONTA turkkia trimmatessa.

Tupeerauskampaa tarvitaan näyttelykunnostamisen yhteydessä. Niitä saa Käherryshuollosta: www.kaherryshuolto.fi.

Tämänhetkinen suosikkini on: Krest Goldilocks professional. Aivan huippu!

Näyttelyremmi / kotiremmi villakoiralle

2011-12-14T04:11:00.000-08:00

Ihan mikä tahansa remmi/kaulapanta ei käy villakoiralle. Huomiota kannattaa kiinnittää remmin painavuuteen ja kestävyyteen. Mieti tarvitsetko remmin toy-, kääpiö-, keskikokoiselle vai iso villakoiralle, että saat sopivan mittaisen. Mielestäni parhaiten toimii papukaijalukkokiinnitys remmin ja kaulapannan välillä. Siihen ei pääse kiertymään karva niin helposti. Näyttelyremmissä on toisenlainen lukko mutta koska se on niin pienen hetken käytössä, siihen ei ehdi takertumaan karvaa samalla tavalla. Kaulapanta kotioloissa on mielestäni nk. silkkikaulapanta (kts. kuva). Niitä saa Tammisen Päiviltä (www.zanitas.eu) . Valikoimaa riittää kaiken värisinä ja pituisina eikä maksa paljon. Ne ovat myös konepestävät ja kestävät kulutusta – kokemusta on. Ne ovat riittävän keveitä, että toyvillakoirat voivat niitä käyttää. Ne ovat myös erinomaisia ja riittävän kestäviä isovillakoirille.

Näyttelykaulapannaksi tarvitaan Venetsia-ketju (kts. kuva). Siihenkään ei jää karva. Ne ovat hieman arvokkaampia kuin tavalliset ketjut mutta ovat myös erittäin kestäviä. Näitä löytyy Findogs

(www.findogs.fi). Samoin Resko-merkkinen talutin löytyy Findogsilta. Niitä löytyy kahta eri leveyttä eivätkä luista kädessä. Kokeile kumpi sopii omaan käteesi parhaiten.

Kurakelillä pärjää paremmin, kun tietää muutamia niksejä 1.

2011-12-13T10:40:00.000-08:00

Meillä välillä tuntuu siltä, että tarvitaan lumikolaa sisätiloissa korjaamaan kaikki se rapa, hiekka ja lika mikä tulee sisään koirien mukana. Yhdeksi hyväksi avuksi olen todennut kuramaton, joka sitoo tassuista tulevan hiekan ja mudan niin, ettei kaikki kantaudu sisälle. Käytän näitä mattoja sekä ulkona terassilla, oven edessä molemmin puolin, rappujen edessä ja kaikkialla, mistä koirat juoksevat ennen sisälle tuloaan. Niistä on tullut ”must” meillä kun näitä eläimiä on jos jonkinlaisia ja myös Lydia nuohoaa lampolan ja halatessaan lampaita, myös hänen kenkiinsä juuttuu kaikenlaista mainitsematonta, mitä en todellakaan halua olehuoneen sohvalle!

Kuramattoihin voi käydä tutustumassa: www.ecokattila.com

Back to basics 1.

2011-12-12T12:20:00.000-08:00

Minulta kysytään paljon trimmausneuvoja ja kurssituksia, mutta ennen kuin voimme lähteä trimmaamaan koiraa leijonaleikkaukseen, perusasioiden tulee olla kunnossa. Villakoira, varsinkaan näyttelyssä käyvä villakoira ei sovi ihmiselle, jolla ei ole aikaa tai joka ei viitsi käsitellä koiraansa ihan joka päivä! Villakoiran kanssa eläminen on elämäntapa, eikä se sovi kaikille. Vaikka ymmärrän kyllä, että ne ovat niin kauniita näyttelykehässä, että sitä menee ihan sekaisin ja ajattelee, että kyllä minä pärjään tuollaisen kanssa. Näin yli 15 vuoden kokemuksella voin kertoa, että koko trimmausurani aikana minulle on tuotu vain muutaman kerran puhdas ja takuton koira, vaikka moni on niin luvannut tehdä aikaa varatessaan.

Ennen kuin lähdemme pitämään trimmauskoulutuksia kerron tässä niitä perusasioita, joiden tulee olla kunnossa siinä vaiheessa kun otamme sakset käteen.

Aloitetaan siis niinkin alusta, kuin koiran kanssa ulkoilu. Ulkoilu, vaikka kuulostaa oudolta, on yksi tärkeimmistä asioista. Jos sinulla on aikaa vain n.puolisen tuntia päivässä ulkoilla koirasi kanssa, älä ota koiraa. Se, että veri kiertää kehossa on yksi tärkeimmistä perusasioista. Tämä on ensimmäinen askel siihen, että karva kiiltää ja koirasi voi hyvin myös henkisesti. Koira, kun ei ole sievä lelu, vaan tekemistä rakastava olento.

Puhu koirallesi kun olet sen kanssa. Koirat ymmärtävät enemmän kuin luuletkaan. Se ymmärtää sinun mielialasi. Jos manaat sen likaisia tassuja tai muuta, se on onneton. Tee koirasi kanssa olemisesta miellyttäviä hetkiä. Se kyllä palkitaan.

Ole jämpti. Jos kiellät, älä peru sitä. Pysy sanassasi niin koira oppii, että sinä tiedät mitä teet ja kunnioittaa sitä. Käsittele sitä jämptisti, mutta lempeästi. Kontakti koiraasi on kaiken a ja o. Jos sinä olet epävarma niin miten luulet, että koira uskaltaa seistä pöydällä kun sinä huiskit saksien kanssa!? Minä en ainakaan uskaltaisi. Kerron miten itse toimin, niin voit soveltaa sen omaan elämääsi sinun elämäntyylin ja aikataulun mukaan. Vaikka meillä on aina ollut useita koiria yhtä aikaa, jokaisella on oma paikkansa ja asemansa. Ne eivät ole pelkkä lauma. Jokainen osaa ottaa paikkansa ja hyväksyy toiset kun antaa niille mahdollisuuden toimia siten, kuin koirat toimivat – siis ihmisten maailmassa, koirat eivät määrää. Sinä teet niin ja mitä taitavampi johtaja olet, sen onnellisimpia ovat seuraajasi (=koirat) ja muu tapahtuukin sitten helpommin.

Tunnistatko takun? Et kai vain yritä harjata koiraa vasta sitten, kun se on jo täynnä takkuja? Jos teet niin, koiraa sattuu ja se lähtee karkuun. Pahimmassa tapauksa se näyttää sinulle hampaitaan (=lopeta tai puren) tai jopa puree sinua. Jos olet tupeerannut tukkasi, vedätkö sen auki raivoisasti kammalla juuresta asti vai selvitätkö hiuksesi varovasti ennen kampaamista? Sama pätee myös koiran karvaan. Niiden karvaa ei saa repiä auki!

Itse istun esim. lattialla koira sylissä samalla kun leikin Lydian kanssa ja tunnustelen sormillani sen turkkia. Siinä sillä on hyvä olla eikä meillä ole kiirettä, joten voin rauhassa aukoa takkuja varovasti harjaten harjalla tai pehmeällä karstalla ja samalla muutenkin rapsuttelen sitä. Yleensä ne nukkuvat samalla kun harjaan niitä. Siinä ei ole kiireelle tilaa. Muut koirani makaavat yleensä kiinni minussa odottaen omaan vuoroansa olla huomion keskipisteenä.

Tätä voi myös tehdä TV:tä katsellessa. Sitten vasta kun koko koira on takuton siten, että kampa menee helposti läpi koko koiran turkin (tiedät sen siitä, että se nukkuu koko ajan eikä huomaa kun kampaat) voit laittaa sen pesuun. Pesusta kerron seuraavassa blogissa

Kuinkas sitten kävikään...

2011-12-08T23:49:00.000-08:00

Heräsimme aamulla viidenaikaan ja lähdimme Messariin hyvissä ajoin, että varmasti ehdimme. Päivä oli pitkä ja tapahtumarikas. Tapasimme paljon ystäviä läheltä ja kaukaa ja vaihdoimme kuulumisia. Tällä kertaa meidän hieno Milla ei ollut tuomarien mieleen mutta sellaista tämä elämä välillä on. Nyt oli toisten vuorovalokeilassa ja parhaimmat onnitteluni heille. Lapsille päivä oli aika tylsä mutta onneksi yksi kehä vapautui hyvissä ajoin, joten Lydia pääsi myös”näyttämään” omaa kunnostamaansa koiraa, Dinoa. Tässä tyylinäyte. Uskonkin,että saan hänestä vielä innokkaan handlerin mukaani kaikkiin tuleviinkoiranäyttelyihin.

Muotinäytös Mustissa jaMirrissä Salossa seuraavana päivänä
Salon Musti ja Mirri ontodella näkemisen ja kokemisen arvoinen. Liike on suuri halli, jossa on helppo liikkua jopa koirankanssa kun käytävät ovat riittävän tilavat. Valikoimaa riittää joka menoonkaiken kokoisille ja näköisille koirille. Oli aika vaikea irroittautua sieltäilman, että olisi ostanut mukaan vaikka mitä. Päivä tuntui lyhyeltä vaikkaolinkin siellä klo 12 alkaen ilta yhdeksään! Muotinäytöksessä oli monia erirotuja ja ”mallit” vaihtoivat asujaan useaan kertaan tottuneesti. Leena Sarvijutteli tuttuun tyyliinsä ystävällisesti asiakkaiden kanssa ja juonsi sittenmuotinäytöksen musiikin tahtiin rautaisella ammattitaidolla. Hauskaa meillä olivaikka välillä koirat tekivät ihan omia kiemuroita. Tässä muutamia kuvia sekä koirista asuissaan,että itse tilaisuudesta.

Täytyy ihan sanoa noista koirien vaatteista, että niitä todella kannattaa käyttää varsinkin pimeällä (=niissä on hyvät heijastimet) ja materiaalit ovat pehmeitä kahisemattomia ja ohuita. Meidänkin Milla juoksi säärystimissään ja punaisessa sadepuvussaan kuin olisi niin aina tehnyt. Ne ovat hyvinkäytännöllisiä ja sitten kun haluaa vaikka vähän mennä hienokävelylle niin sieltä löytyy myös villapaitaa, toppa- ja nahkatakkia! Eikä tossuja ja kenkiä kannata myöskään unohtaa. Ne sekä suojaavat tassuja että pitää ne kuivina jasiisteinä, jolloin kuraa ja hiekkaa ei tule samalla tavalla sisään luututtavaksi.

Tästä lähtien trimmaan myös Salossa ja Kirkkonummella Mustissa ja Mirrissä sopimuksen mukaan.
Minulle voi soittaa ja varata aikoja siis Helsinkiin, Tammisaareen ja Saloon, jossa minulla on trimmaustilat.Sen lisäksi teen kotikäyntejä Hankoon ja Tammisaaren ympäristöön.

Jos haluat koirallesi trimmin tai kynsien leikkuuta Helsingissä,
soita Koiratrimmaamoon, puh.: 09 146 24 31
Muuten voi soittaa minulle suoraan: puh. 050 5941257

Tilaisuus oli niin onnistunut, että kaikki kyselivät heti, että milloin pidetään uusi muotinäytös!Seuraava on varmasti ensi vuonna jos ei aikaisemmin. Kerron sitten tässä blogissani heti, kun tiedän lisää

Valmistelut ennen kuin peset koiran

2011-12-01T01:15:00.000-08:00

Yleensä kun koiria tuodaan minulle pesuun ja leikkaukseen, vakiovastaus kun kysyn, onko koira takuton, kuuluu, että eihän meidän koira ole takkuinen mutta sillä on vain harvinaisen paksu turkki. Jopa niin paksu, ettei sen ihoa edes näy vaikka kuinka etsisi. Siitä tiedän aina, että koiraa ei ole harjattu oikein. Luultavasti sitä on vain silitelty siitä päältä. Nimittäin, jos ihoa ei näy, vastassa on huopatossuturkki.Koiran turkkia voi verrata sinun omiin hiuksiisi, joten mieti, millaisessa tilanteessa sinun päänahka ei näy. Samoin kuin pystyt kampaamaan omaa tukkaasi, sinun pitäisi voida kammata oman koirasi turkkia. Itse olen ratkaissut asian siten, että aina kun katson esim.TV:tä, leikin lapseni kanssa tai teen jotain muuta, missä voi samalla tehdä käsitöitä. Sen sijaan, että kudon tai virkkaan, minä harjaan koiriani aina ennen kuin pesen niitä. Jos en näin tekisi, niitä olisi todella vaikea saada auki sen jälkeen kun olen ne kastellut. Tämä taitaa päteä turkissa kuin turkissa. Pieniä takkuja voi olla ennen pesua mutta jos turkissa on isompia takkuja, voit ajatella,että samalla tavalla kuin lampaan villaa huovutetaan lämpimällä vedellä ja saippualla, samalla tavalla tehdään huopahuopatossua myös koiran turkista. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos joutuisit istumaan kesät talvet yötä päivää huopahattu päälläsi ja huopatakki päällä! Melko kuumaa, ainakin kesällä.

Kotikoiralle riittää kun sitä pesee n. kerran kuukaudessa mutta näyttelykoirat vaativat enemmän huomiota. Vaikka kotikoiralla on n. 1 cm:n pituinen turkki, on siitäkin huolehdittava, ettei se huopaannu. Sitä pitäisi harjata säännöllisesti turkinlaadusta riippuen. Harjaa se ennen kuin karva on huopatossua niin koirasi oppii nauttimaan
tästä yhdessäolosta. Jos harjaat sen vain silloin kun se on jo huopaantunut, sitä sattuu ja se varmasti inhoaa toimenpidettä ja juoksee karkuun kun näkeekin harjan. Jos kuitenkin on niin, että koira on päässyt pahasti takuun, katso, että sinulla on sen selvittämiseen riittävästi aikaa etkä tee sitä kiireellä ja väkivaltaisesti.
Koiraystävällinen vaihtoehto pahasti huopaantuneeseen turkkiin on se, että turkki ajetaan kokonaan pois ja aloitetaan kasvattaminen alusta. Koirasi kiittää sinua! Turkki on uusiutuva luonnonvara ja sitä tulee koko ajan lisää. Käsittele koiraasi. Se tarkoittaa sitä, että kun rauhallisesti ja määrätietoisesti koskettelet sen tassuja, korvia, ylipäätänsä koko koiraa silloin kun se ei ole kipeänä mistään. Kun toimit näin alusta alkaen, opit tuntemaan koirasi samoin kuin omat taskusi. Tiedät mikä on normaalia ja mikä ei. Huomaathan itsessäsikin esim. kipeät paikat. Koira on perheenjäsenesi, joten sille kuuluu samat oikeudet kuin muillakin perheesi jäsenellä. Kun teet näin silloin kun koira on terve niin se oppii luottamaan sinuun, jolloin se ei pelkää sinun kosketustasi jos se on kipeä vaan tietää, että hoidat asian etkä satutua sitä enempää. Eikö olekin
loogista? Tästä on hyvä jatkaa

Tässä meidän Fiona juuri pestynä

Pikkujouluilua Tammisaaressa ja koirien muotinäytös Salossa

2011-11-27T12:59:00.000-08:00

Pikkujouluilua Tammisaaressa ja koirien muotinäytös Salossa

Nyt joulun aikaan meillä täällä Tammisaaressa (Raaseporissa) on todella paljon ohjelmaa kaikkialla (www.raaseporti.fi). Olimme lauantaina "hienokävelemässä" kaupungin keskustassa ja koko kaupunki oli täynnä ihmisiä. Otin Millan ja Lydian mukaan katsomaan ihmis- ja koiravilinää ja tapasimme paljon tuttuja. Suomen vanhimmalla kävelykadulla tapasimme jopa kaupunginjohtajan, Mårten Johanssonin, joka suositteli meille muutamia hyviä kohteita, joihin kannattaa tutustua ja niin teimme. Matkailutoimistolla torin laidalla Täti Ruskea, Täti Vihreä ja Täti Violetti sekä Tilli-koira toivottivat tervetulleeksi glögille ja pipareille koko päivän.

Ensi viikonloppuna onkin Messari ja heti jälkeen maanantaina 5. päivä olemme menossa Salon Mustiin ja Mirriin osallistumaan Leena Sarven juontamaan muotinäytökseen koirille! Milla saikin jo pari Hurtta-pukua, joita se tulee esittelemään. Sen lisäksi, että puvut ovat kauniita, ne ovat hyvin käyttökelpoisia. Ne on valmistettu kevyistä materiaaleista eikä Milla ollut milläsänkään kun se puettiin sille päälle. Näytti jopa viihtyvän. Aivan extra-hyvät ovat suojat jalkoihin - varsinkin villakoiralle näin räntäaikaan - koska ne ovat hengittävät ja kevyet eikä häiritse koiraa ollenkaan. Sen sijaan minä säästyn moppaamiselta kotona jokaisen ulkoilun jälkeen! Tervetuloa katsomaan. Siellä on kaikenlaista ohjelmaa koko päivän. Leikkaan koirien kynsiä non-stoppina klo 13-15. Klo 16-18 olen kertomassa yleisesti trimmaamisesta. Koirien muotinäytös näytös alkaa klo 18.00. Onpa kivaa!

Tässä vähän pikkujoulu hulluttelua

kotikoirasta näyttelypuudeliksi

2011-11-24T11:19:00.000-08:00

Kotikoirasta näyttelypuudeliksi
Eilen meillä kävi eläinlääkäri ensimmäisellä käynnillä ottamassa verinäytteitä lampaistamme ja olin monta päivää jännityksessä tästä virantoimituksesta. Karjaalta tuli erittäin osaava ja miellyttävä eläinlääkäri Knaapinen ja kaikki meni "kuin tanssi kesällä". Hän oli sitä mieltä, että lampaat ovat kovin lihaksikkaita (lue = lihavia) Suomen lampaiksi, joten nyt pystyn taas ajattelemaan suoraan. Siispä...

Messari (Messuhallissa vuosittain pidettävä Kansainvälinen koiranäyttely, tänä vuonna 3.-4.12.) on vähän yli viikon päässä, joten Milla täytyy pestä tänään ja leikata alustavasti, jotta se on sitten parhaimmillaan näyttelyssä. Sinne onkin tänä vuonna ilmoittautunut iso määrä keskikokoista puudelia ympäri maailman, joten vastusta kyllä piisaa. Milla on Canmoys-koira Tiina Taulokselta. Tiinalla on kautta vuosien ollut todella kauniita ja menesestyneitä koiria, joten peukkuja on kiva pitää nyt meidänkin Millamallikkaalle.
Milla oli tällä kertaa aika pitkässä karvassa - kuin karhunpentu! Kun aloittaa koiran kunnostamisen hyvissä ajoin, molemmilla on mukavampaa. Kun pesuun, kuivaamiseen, harjaamiseen ja leikkaamiseen menee monta tuntia niin mielestäni ei ole reilua koiralle, että se joutuu seisomaan patsaana tuntitolkulla kun itse harjoittelee. Olen opettanut meidän koirat makaamaan kun föönaan niitä, että heillä olisi mukavampaa. He tuntuvat kokevan sen kovin miellyttäväksi kun heillä ei ole kiirettä pois pöydältä ollenkaan. Välillä ne nukahtavat siihen ja joudun herättelemään kun on valmista. Samoin muut koirat pyörivät ja nukkuvat jaloissani kun kunnostan heitä omalla vuorollaan. Usein käy jopa niin, että joku toinen koira hyppää pöydälle samaan aikaan kun haluaa myös olla rapsutettavana.

Tässä alla muutama vinkki koiran pesuun:
Shampoita on monenlaisia ja niistä ottaa selvää vain kokeilemalla omalle rodulle, koska eri roduilla on erilainen karva.
Kokeilen jatkuvasti uusia, että pysyn ajan tasalla ja oma shampoosuosikkinikin vaihtelee kaiken aikaa kun markkinoille tulee uusia.. Samoin tutkin muut pesua helpottavat tuotteet, harjat, sprayt, kuminauhat, remmit, näyttelyremmit, kaulapannat, kaulaketjut, kuljetuslaatikot, häkit, sängyt, jne.
　

Harjoituksella mestariksi!

2011-11-23T08:50:00.000-08:00

Harjoituksella mestariksi!
Harjoittelukoiria on mennyt aika monta kun Lydia leikkaa samaan tahtiin
kuin minä aina kun leikkaan omia koiriani kotona. On tietysti harmi kun lelukoira on leikattu pilalle mutta se, että hän saa osallistua koiraharrastukseeni on mielestäni tärkeämpää. Jos hyvin käy, hänestä tulee vielä erinomainen koira-händleri. Näin tämä koiramaailma tulee tutuksi alusta lähtien.
Koiran kynsien leikkaus ei näytä olevan niitä helpoimpia tehtäviä mutta kun hieman harjoittelee niin sekään ei ole ylitsepääsemätön juttu. Olen tässä vuosien varrella saanut nähdä erilaisia "tekniikoita" koiran kynsien leikkauksesta. Tämäkin on taitolaji ja tulee harjoittelun myötä.
Uskomattomin tapaus oli kun tuttavani, jolla oli kaksi villakoiraa, ensin syöksyi koiran kiinni sakset kädessä (ihme kun ei silmiä puhkottu) ja runttasi sen selälleen maahan ja "istui" sen päällä heti alkajaisiksi. Sen jälkeen piti tulla mukaan pari avustajaa, jotka pitivät tassuista kiinni. Siinä hiki ja veri lensi kaikilta. Mietin siinä, että mitenköhän ihmiset suhtautuisivat jos heidän kynnet leikattaisiin tällä menetelmällä. Kynsistudioilla ei varmaankin olisi ainuttakaan asiakasta...

Joka tapauksessa, koiran kynnet voi leikata ihan huomaamattomasti samalla kun rapsuttelet koiraa ja katsot sen tassuja (kun katsot tassuja muutenkin niin se tottuu kosketukseen eikä ole peloissaan). Kun sitten olet siinä katsonut ja kokeillut sen tassuja, voit kääntää tassun sen luonnolliseen suuntaan (= "go with the flow"), jolloin näet tassun ylösalaisin ja voit sitten nipsasta pienen palan pois kynnen kärjestä. Älä ota isoa palaa kerralla! Pitää olla varovainen, ettei leikkaa liikaa kun siellä kynnessä on verisuoni ja koiraa sattuu jos leikkaat niin, että verta tulee kynnestä. Harjoittelun voi aloittaa ihan pienillä nipsauksilla. Kokeile ja hämmästy.

Meidän arkea

2011-11-21T09:19:00.000-08:00

Trimmaamossa riittää tapahtumaa mutta niin riittää myös kotona Boxin kylässä Tammisaaressa, jossa meillä on tyttäreni 4 v. + mieheni lisäksi kolme villakoiraa, Julius (Emilin poika, Tselkeissä syntynyt Dream About Starring Moravia), Milla (Emilin tyttären tytär, Canmoys Magie Noire ) ja Fiona (Juliuksen tytär, Canmoys First Things First) ja Border Collie, Hakukaaren Viiru. Kiitos Leena Monthenille kun valitsi meille näin hienon koiran. Viiru on ihan uusi ohjelmanumero meidän sirkuksessa. Se luulee olevansa puudeli kun on kasvanut puudelilaumassa. Viirun tehtävä tulee olemaan lampaiden paimennus ja sitä varten hän käy koulutuksessa Annika Paarviolla aina kun ehdimme ja on jo edistynyt paljon ensimmäisestä kurssista, jolloin se istui selin lampaisiin ja pelkäsi lajitovereitaan. Vain 10 kk ikäisenä se osasi hakea lampaat pellolta ja ajoi ne suoraan hevostraileriin, jolla veimme ne sisään talveksi - Hyvä Viiru! Olen niin ylpeä siitä!

Lampaat tulivat meille kun ehdotin miehelleni, että otettaisiko neljä lammasta kun ne on niin kivoja... Kävimme katsomassa monella lammastilalla tutustumassa lampolan arkeen ja iloksemme saimme ostaa hienot lampaat Anki Eriksonilta. Kesän me sitten ihastelimme toisamme pellolla. Talven ne saivat viettää hevosboxeissa ja pian tuli eteen sellainen juttu, että pässi tarvittiin, kun haluttiin myös karitsoita. No, sellainen haettiin sitten naapurin lampolasta, Bovikistä Ullen ja Seba Nurmen luota (www.bovik.com), jossa on satoja lampaita. Pässistä tuli Kyösti Paistinen mutta se on osoittautunut niin hienoksi ja hyväluontoiseksi pässiksi, ettei se kyllä mene ikinä pataan - jää sitten eläkkeelle kun sen aika koittaa. Näin jatkettiin ja tänä syksynä lampaita on jo usesmpi kymmenen ja mieheni on rakentanut lampaille hallin, joten niitä on nyt sitten tulossa lisää joka vuosi. Heinääkin onnistuimme korjaamaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja koko suku oli kantamassa paaleja, ajamassa vanhaa traktoria ja hoitamassa kahvitusta - kuin Suomi-filmeissä! On kyllä aika kivaa nähdä kättensä tuloksia ja nyt kun lampaat ovat sisällä, omatekemän heinän kantaminen niille ei tunnu mitenkään raskaalta.

Kaverit Helsingissä olivat kuulemma lyöneet vetoja siitä, kuinka kauan mahdamme jaksaa olla "heinähattuja" mutta nyt on jo kulunut yli neljä vuotta ja vaikka välillä käyn Lauttasaaressa, missä asuimme, niin Boxin kylä se vain tuntuu kodilta yhä edelleen.
Näin talven kynnyksellä täällä on ihana rauha. Kylässä ei ole edes katuvaloja ja pieni tyttäreni ilahtuikin kovasti 3-vuotiaana kun kävimme Helsingissä ja näki katuvalot!
Meillä palaa takka joka ilta - samoin kynttilät, että ei me ihan pimeässä täällä istuta kuitenkaan. Jouluikkunoita menemme kyllä katsomaan Stockmannille Helsinkiin, kuten aina ennenkin mutta kotiin saaristoon täytyy päästä mahdollisimman pian hengittämään raikasta ilmaa.

Tervetuloa uuteen blogiin

2011-11-20T05:48:00.001-08:00

"Ihmisestä saa kun laittaa"ja se pätee myös koiriin :-)

Meillä trimmaamossa sattuu ja tapahtuu niin hullunkurisia juttuja, ettei voisi uskoa todeksi
jos ei itse olisi paikalla. Tässä joitakin viime aikojen hämmästyttäväviä tapauksia:

Huolestunut asiakas toi koiran trimmattavaksi ja kysyi pitäisikö koira viedä eläinlääkäriin kun se haisee niin pahalta peräpäästä. Hän epäili, että koiralla on erittäin paha anaalirauhastulehdus. No, asiaa tutkittuani =
nostin koiran pöydälle ja nostintin varovasti myös sen häntää. Asia ratkesi ilman eläinlääkäriä. Koiran hännän alta paljastui tennispallon kokoinen möykky arvaa mitä... Rouva oli kovin helpottunut, että rahat säästyi.

Eräs asiakas toi kiinan palatsikoiransa pesuun ja varoitti, että koira on ihan kamalan vihainen, että olkaa
varovaisia, sillä se murisee ihan koko ajan. Hän joutuu pitämään kotioloissa koiralla remmiä kiinni kaulapannassa, koska ei muuten uskalla koskea siihen. Hän ei uskaltanut irroittaa remmiä, koska luuli, ettei saa sitä takaisin kiinni kaulapantaan. Kävi ilmi, että koira oli älyttömän kiltti ja suloinen ja sillä oli ahtaat hengitystiet, eli kun koira hengitti, se krohisi ja omistaja tulkitsi sen murinaksi. Onnellinen loppu. Koira pääsi kaulapannastaan ja remmistään kotona ja heillä oli vielä monta yhteistä onnellista vuotta yhdessä ja omistaja ei enää pelännyt koiraansa.

Koira, jolla oli yhdessä yössä ilmestynyt paha kasvain, joka roikkui kehon ulkopuolella.
Asiakas soitti itkuisena kiittäen hyvästä yhteistyöstä kertoen surullisena vievänsä juuri koiraa lopetettavaksi. Kasvain todettiin eläinlääkärissä isoksi punkiksi, joka poistettiin. Meillä yhteistyö jatkuu edelleen.